"Hymy on kuin pieni ikkuna josta näkee että, sydän on kotona"
maanantai 3. syyskuuta 2012
Joskus elämä pysäyttää miettimään...
Toissa viikolla täytin 46 vuotta, pari päivää myöhemmin olin mukana hautaamassa nuoruuden ystävääni,hän oli juuri myös täyttänyt saman verran.
Kesälomani viimepäivinä sain suru uutisen ystävän pois nukkumisesta...vai miten luokitellaan ystävyys...me emme olleet tekemisissä reiluun kahteen vuoteen välimatkojen ja elämäntilanteiden takia...ei meidän ystävyys missään vaiheessa loppunut...
se ainainen kiire vai aikaansaamattomuus oli tekosyy sille että kuulumisten kyselyt vaan harvenivat, vaikka mielessä toinen aina silloin tällöin vilahti.
Tapaus sai miettimään syntyjä syviä, olen halunnut ympärilleni hiljaisuutta ja rauhaa.
Välillä on hyvä miettiä omia arvojaan meidän jokaisen...
ja voi miten PALJON elämästään löytääkään onnellisuuden aiheita.
Muistetaan useammin olla kiitollisia pienistäkin asioista :)
Tänä kesänä meidän kohdalle on osunut monia tilaisuuksia hautajaisista ripppijuhliin...
ja eilen vuorossa oli ristiäiset.
Emme uskaltaneet paikalle mennä nuhanenäisinä, mutta mies kävi viemässä tämän norsu neidin lahjaksi Neela tytölle.
Viikonloppuna pitkästä aikaa nostin ompelukoneen pöydälle ja kokeilin pitkään mielessä olleita eläinhahmoja Tildan ateljee kirjasta, kirahvi on vielä kesken eräinen.
Oli hyvää terapiaa tämäkin mielelle, kaiken marja- ja pihan syystyö hässäköiden ohella.
Unelmani, oma kesähuoneeni odottelee seuraavaaksi kattotuoleja paikalleen.
Ikkunoiden kunnostus on vielä mulla vaiheessa joten niitä ei ole vielä asennettu.
Ehkä ensi viikonloppuna jos sateet ei kiusaa joka päivä.
"Lattian" teko saattaapi jäädä ensi kevääseen ellei joku energiapiikki iske ;)
Näistähän sitä virtaa kyllä saa, mutta pitäis ensin kilpaa variksien kanssa ehtiä niitä keräämään !!!
Toivon ettei tekstiä tullut liikaa luettavaksenne ;)
Ja mukavaa että pari blogi ystävää eivät kadonneetkaan lopullisesti!!!
Syksyn tunnelmia viikkoonne, sytytellään illan hämyyn kynttilöitä ♥
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei täältä niin vaan kadota ♥
VastaaPoistaNoi on niitä elämän ikäviä puolia... ja pistävät miettimään asioita ja niiden tärkeyttä, opettaa samalla iloitsemaan niistä elämän pienistäkin jutuista ♥
Sun kesähuone on jo hyvällä mallilla :)
Huoh.. sitä se taitaa olla, elämä yllättää väärään aikaan.. Sitä ajattelee, että soitan sitten huomenna ystävälle, mutta joskus se huomenna on sitten jo liian myöhään. Onneksi ystävät pysyvät tosiaan kuitenkin mielessä, vaikka yhteydenpito harvenisikin..
VastaaPoistaIhana kesähuone sieltä on nousemassa!
Ystävyys on, vaikka yhteydenpito joskus harvenisikin. Tälläisissä käännekohdissa huomaa kummasti olevansa elossa, se olisi hyvä muistaa joka päivä.
VastaaPoistaKesähuone on aivan ihana!
Kyllähän se niin on, että osalle meistä on siunattu enemmän elonpäiviä kuin toisille ja toiset lähtee ihan liian nuorina ja toiset vanhukset joutuvat odottamaan omaa vuoroaan aivan liian pitkään.
VastaaPoistaKuolema ja hautajaiset ovat aina niin surullisia, vaikka ei olisikaan ihan lähiomainen, jota saattelee viimeiselle matkalle ja ehkäpä vielä samanikäisen hautajaisissa oleminen on jotekin tuskallisempaa,kun tajuaa kuoleman lopullisuuden.
Minä olin niin iloinen käydessäni vanhaa isäpappaani, kohta 82 vuotta kotona tapaamassa, hän oli niin iloinen ja hyväntuulinen, tuli hyvä olla, että hän saa viettää vanhuuspäivänäsä äidin (vaimonsa kanssa) ja pärjäävät kaksin ihan hyvin.
Tuollaisen vanhuuden minäkin haluaisin.
Hyvää syksyn alkua sinulle.
Jaksamista sinulle! Mukavuutta viikonalkuun!
VastaaPoistaSuru-uutisten saapuessa ei koskaan ole valmistautunut, vaikka joskus tietäisi odottaakin. Voimia sinulle, hiljaisuus ympärillä tekee aina välillä hyvää tilanteesta riippumattakin.
VastaaPoistaKesähuone näyttää todella hienolta!
Elämä ei aina ole oikeudenmukainen. kuolema tempaa usein mukaansa yhä nuoremman, jolla olis vielä elämä edessä. Kuoleman edessä sitä huomaaa oman pienuutensa ja elämänarvot menee usein uusiksi. se laittaa miettimään tätä omaa elämää ja miten sen eläisi.. tekis siitä mahdollisimman hyvän elämän.. tekis niitä asioita mistä tykkää ja eikä viivyttelis unelmien toteuttamisessa.
VastaaPoistaKai elämässä pitää tulla hetkiä jolloin pakon edessä joutuu pysähtymään ja miettimään..itselläni niitä on tullut useasti.
VastaaPoistaVoimia sinulle..
Ihana kesähuone valmistumassa
Hei blogissani ois haaste sinulle,käyppä hakee!
VastaaPoistaOikeassa olet - ei ystävyys katoa, vaikka oltaisikin erossa. Ystävä tietää ja tuntee ja on tukemassa silloin kun häntä eniten tarvitsee.
VastaaPoistaEmme mekään täältä mihinkään katoa:)
Minulla on myös ollut viime aikoina samanlaisia mietteitä, jotenkin sitä ajattelee, että vielä enemmän pitää elää niin, että ottaa joka päivästä irti kaiken mitä saa. Ihana kesähuone sinulle tulossa, minä sain juuri omani valmiiksi :)
VastaaPoistaVoi kurjuus... kyllä se aina pysähdyttää, kun läheltä (tai kauempaakin) jokun liian nuori lähtee pois :( Jaksamista sinulle suruun!
VastaaPoistaKauniin kesähuoneen olet saamassa, odotan innolla valmiita kuvia siitä, vaikka sitten ensi keväänä ;) ! Sillä mihinkäs täältä kadottais?!
Kyllä tuollaiset aina pysäyttää. Voimia sinulle!
VastaaPoistaHej Riitta,
VastaaPoistaJag läste hela texten och förstod nästan allt, det är bra för mig att öva på finskan (som jag inte skriver så bra..). Vad tråkigt att förlora en vän, speciellt när man dör så ung.
Vilken fin giraff du sytt!
Halein Jenny
Ikäviä asioita, jotka tosiaan pysäyttävät, ja laittavat miettimään asioita, ja asioiden tärkeysjärjestyksiä.
VastaaPoistaKäsitöihin minäkin puran huoleni, aatokseni....onneksi on käsityöt!!
Surullista... Asioiden pohdiskelu ja hiljaisuus on aika ajoin paikallaan, elämän arvokkuus löytyy ihan pienisäkin asioista...
VastaaPoistaVoimia sinulle Riitta <3
Sinun kirjoituksesi on oiva esimerkki siitä miten elämään mahtuu niin paljon erilaisia juttuja, iloa, surua, työtä ja hiljentymistä. Siunausta syksyysi :)
VastaaPoista